Kouluttautumisesta

Olen tänä syksynä viettänyt paljon aikaa erilaisissa koulutuksissa. Olen nyt kertaillut vanhoja oppeja ja uusinut lisenssejäni. Täytyy kyllä sanoa, että kertaus on todellakin opintojen äiti. Itse jo alalla reilut 10 vuotta toimineena luulen tietäväni asioista jonkin verrankin, mutta onhan se taas hyvä kerrata, että kuinka se Ylempi Lapalihas kiinnittyykään tai mikä pedagogiikka sopii parhaiten tietylle ikäryhmälle.  On sekin kumma, miten opitut asiat unohtaa..

Liikunta ja hyvinvointi on jatkuvasti ja nopealla temmolla uudistuva ala,  jossa välillä perusasiatkin vaihtuvat; trendeistä puhumattakaan. Ravitsemuksen pitäisi olla perusanatomiaa ja ns. muuttumatonta viisautta, mutta siinäkin on viitearvot muuttuneet “viime vuosina” vaihtuneet huomattavasti, esimerkiksi D-vitamiinin saaantisuositus on viimeaikoina kasvanut huomattavasti, mutta olemme silti huomattavasti jäljessä mm. Jenkkien mallista tässä. Liikunnan puolella taas trendit vaihtuvat nopeaan, ja niin pitääkin; siinä missä muutama vuosi sitten fiilisteltiin ruuhkautuneissa joogaryhmissä heilutellaan nyt kahvakuulia.

Olemme yleisesti siirtyneet yhteiskuntaan, jossa nöyrä oppiminen on avainasemassa: enää ei ole varaa turvautua vanhaan ja tuttuun, vaan omat ajattelumallit tulee aika ajoin haastaa ja mahdollisesti päivittää parempaan. Itse pyrin ajattelemaan, että uuden idean tai -ismin oppiminen ei tarkoita vanhojen tietojen vääryyttä tai huonoutta, vaan ehkä ennemminkin taas yhtä työkalua lisää, joista valita itselleen toimivimman. Ennemmin tai myöhemmin joku kuitenkin tulee kumoamaan myös juuriesitellyn; ylivoimaisen ja hallitsevan ideologian. 

Samalla on hyvä muistaa, ettei oppiminen voi rajoittua koulutuksiin tai hallittuihin tilainteisiin, vaan avoimin mielin saa kassantädistäkin imettyä itselleen vinkkejä siitä, miten esim. minä aion tervehtiä kanssaihmisiäni. Hyvä on myös muistaa, että tekemällä oppii: rohkeasti vain uusiin puuhiin; kehityt varmasti!

Raskaankin koulutussuoran loppupuolella olen iloinen uusista tapaamista ihmisistä, opituista ideoista, nauretuista nauruista ja loistavista treeneistä.

Ja ennenkaikkea olen iloinen päästessäni laittamaan opittua käytäntöön!

Be aware! :D

suomalainen yleisö

Olin lauantaina Turussa juontamassa taas FMX -tapahtumaa.

Olemme jo monesti työryhmän kanssa puhuneet suomalaisesta yleisöstä ja sen ominaispiirteistä.

Suomalainen yleisö on hauska! Ihmiset ovat ujoina katsomossa jännittämässä mitä tapahtuu ja miten täällä kuuluu käyttäytyä. Etenkin kun kyseessä on tuntematton show-formaatti on ihmisillä aluksi hankaluuksia rentoutua ja nauttia.

Siinä missä muuallakin maailmalla käytetään yleisön lämmittelijöitä kuuluu suomalaisia vähän hötkyttää :D .

Suomalaisia pitää käskeä ottamaan rennosti ja innostumaan. Heille pitää kertoa, että nyt on ihan OK, jotta jännittää, ja on ihan sallittua vaikka taputtaa jos siltä tuntuu.

Kun suomalainen katsoja on saanut luvan hassutella hänellä on kivaa: siellä alkavat Simon ja Sannan posket punoittamaan, syke nousee ja suu vääntyy väkisinkin hymyyn.

Jälkeen päin itse kunkin takin täyttää hyvä mieli: olipa siistiä!

Seuraavalla kerralla jo osataankin ihan toinen meininki.

Siispä rakkaat kanssaihmiset: uskaltakaa kertoa jos jokin asia on teidän mielestä hienoa! Ihan pienissä arkipäivän asioissakin; joohan? :D

Facebook

Ryhdyhän FB-kaverikseni!

Ryhdy kaverikseni täältä.

Upouudet nettisivut!

Huraa!

Eeva Eloveena -nettisivut ovat vihdoin avautuneet. Täältä löydät tietoa ja ideoita parempaan eloon.

Seuraamalla blogiani luet ajankohtaisimmat ajatukseni hyvinvointialalta.

Tästä se kaikki alkaa! :D

-Eeva