Sparraus
Pääsin eilen todella pitkästä aikaa sparrailemaan. Vastustajaksi löytyi n. 195 cm ja 110 kg miehen mörskäle, joten lähtöasetelma oli taas kerran mielestäni sopiva. 
Olen harrastanut kamppailulajeja jaksoittain 17 -vuotiaasta asti. Välillä ovat työt, ulkomaan komennukset jne. tehneet harjoitteluun pitkiäkin taukoja. Kuten esim. nyt; eilen treenailin kunnolla varmaan muutaman vuoden tauon jälkeen.
Ja se oli kamalaa. Ja kivaa.
Inhottavinta oli ehdottomasti se, kun joutuu huomaamaan kuinka vanha ja hidas sitä nykyään on. Reaktiokyky ja tekniikka ovat ehdottomasti kärsineet tauosta, mutta näinhän siinä aina käy: jos ei treenaa, niin taso huononee.
Toisaalta taas: jos treenaa, tulee paremmaksi. Tämä koskee tietenkin myös jokapäiväistä harjoittelua esim. kuntosalilla.
Kuitenkin eilisessä lajitreenissä oli mielenkiintoista huomata, kuinka oma mielikuva ei enää vastannut todellisuutta: mielessäni näin ja tiesin, että kun seuraavaksi teen näin, niin tapahtu tätä. Mutta ei: todellinen suoritus olikin sitten jotain muuta; kuin hidastetusta filmistä se mitä olin kuvitellut.
En myöskään ollut enää tottunut ottamaan lyöntejä ja potkuja vastaan, vaan ensimmäinen täydellinen yläkoukku ohimollani aiheutti kamalan järkytysreaktion; säikähdin.
Kahden tunnin hakkaamisen jälkeen oli keho kovin järkyttynyt ja uupunut. Lisänä vielä mukavia muistoja, jotka osittain voidaan selittää puutteellisella varustuksella:
- Jalkapöytä turvonnut, kun potkasin kiertopotkun kaverin kyynerpäähän. Ei ollut jalkasuojia. Toisaalta kaverin ei tietenkään ole pakko ottaa potkuja kyynerpäällä vastaan, mutta vahinkoja sattuu.
- Rystyset mustelmilla; ei ollut käsisiteitä.
- Kuhmu päässä: mahtavia lyöntejä osuu nekkuun, jos ei suojaa.
- Ihanat kipeät vatsat, hauis jne.
Mutta ei niin kamalaa, ettei hyvääkin: toisaalta oli upeaa päästä verestämään vanhoja taitoja ja taas tuli ehdottomasti huomattua, kuinka mahtava laji mm. Thainyrkkeily on! Kaksi tuntia lensi siivillä ja koko kroppa, aivot mukaanlukien, joutui keskittymään treeniin intensiivisesti.
Päätimme, että laitamme varusteet kuntoon ja otamme tästä tavan: mikäs sen kivempaa kuin viettää viikosta muutava tunti hakattavana!
). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita vaahto suklaamassaan. Rouhin joukkoon vielä muutaman palan tummaa suklaata. Vatkaa n. 4dl kouhukermaa vaahdoksi ja makeuta vanilijalla sekä muutamalla palalla rouhittua valkosuklaata. Siirrä n. 1 dl vaahtoa syrjään koristelua varten. Kääntele varovasti kermavaahto ja suklaamassa keskenään. Laita tarjoiluastioihin. Päälle hieman kermavaahtoa ja rouhittua tms. (itse höyläsin juustohöylällä pieniä lastuja) tummaa suklaata. Anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti.