Kymppi vuosi!
Nyt onkin aivan loistava vuosi saada itsensä kymppikuntoon, vai mitä?
Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle ja olo on pirteä. Luntakin on vaikka muille jakaa ja sekös on huippua: ulkona on niin kaunista että, sekä talviurheilulajit nousevat taas mukavasti kutkuttelemaan mieltä.
Meikäläisellä on niin vähän vapaa-aikaa, että ihan en ole vielä kerennyt kaikkea himoitsemaani tekemään, mutta sunnuntaina päästiin rinteeseen. Viime talvena päätin yllytyshulluna koittaa lautailua ja ei ollut helppoa. Eikä ole vieläkään. Olen nyt ollut laudan päällä alle kymmenen kertaa ja jännää on!
Sunnuntaina kiinnitin vuoden tauon jälkeen laudan jalkoihini ja jäädyin Sappeen mäen päälle. Eikä kyseessä ollut liika pakkanen vaan täysi unohdus, että mitenkäs tätä pitikään ohjata. Jännittikin kovasti! No eihän siinä sitten muu auttanut, kuin uskaltautua mäkeä kohti; jos kerran vaahto-sammuttimetkin viipottaavat ohi Ettalan elkein. Ensimmäinen mäki meni taas lähinnä istumiseksi ja sykkeen tasaamiseksi. Alas tosin päästiin; painovomallakin tässä liene tehtävänsä. Ei muuta kuin hissijonoon. Siinä saa itsevarmuus olla kohdillaan, kun seisoskelet puolta nuorempien joukossa jonon tukkeena ja pyytelet hissipojalta apua, jotta mitenkäs tähän nyt mentiinkään.. 
Onneksi ylös sentään päästiin kaatumatta.
Toinen ja kolmas lasku oli jo hieman helpompia. Reidet tosin huusivat hallelujaa, kun yritin tietenkin voimalla ohjata lautaa: huippuratkaisu.. heh. Voin sanoa, että su:n lautailun ja eilisen (yllättäen todella surkealuistoisen) jalkatreenin jälkeen ovat reidet NIIN tukossa, että tunnit, jotka ohjaan tänä iltana pelottaa ihan aidosti. Ja paljon. Toisaalta juuri loppuvuodesta marisin, kuinka on vaikeaa saada reisille enää tehtyä niin yllättävää hermostotreeniä, että ne hapottuisivat kunnolla. Sitä saa mitä tilaa.
Parin tunnin rinteilyn jälkeen olin kyllä aivan puhki; autossa meinasi uni tulla.
Uuden oppiminen kannattaa kyllä; on se hienoa haastaa itsensä uudessa lajissa ja nöyrtymisen kautta huomata, että kait´ tässä vähän kehitytäänkin.
Nyt pitää vielä päästä hiihtämään perinteistä ja luistelmaan. Ainakin.
Hyvää ja raikasta alkanutta vuotta kaikille teille!
Toivottavasti nähdään pian!
-Eeva Eloveena
Kommentoi