Moikkis!
Nythän tässä on käynyt niin, että sain vastustamattoman tarjouksen lähteä taas maailmalle. Ja koska paikan olosuhteet ovat oikeastaan mahdottomat ja koko projekti pelottava; täytyy minun lähteä sinne hyvinkin pian. 
Eli viime viikot ovat pyörineet elämänmuutosta työstäessä, joten en ole kovinkaan aktiisisesti ennättänyt päivittämään sivuja..
Jäädään nyt siis jännittämään kuinka tytön käy ja palataan astialle mahdollisimman pian.
-Eeva
Moi!
Olen tässä viime viikot hieman itsekin kiristellyt 17.3. tapahtuvia kuvauksia silmällä pitäen. Olen siis kiinnittänyt erityistä huomiota omaan ruokavaliooni.
Kyseessä on vain reilun kuukauden pikkuprojekti, joten mitään supertuloksia ei tietenkään odoteta, mutta monellakin tapaa huomaa, että jotain tapahtuu.
En missään nimessä ole nälkädietillä, vaan syön huomattavan määrän energiaa, valtavasti proteiinia ja sopivassa määrin rasvaakin. Kuitenkin jo viikon jälkeen huomasi, miten paljon enemmän kroppa tarvitsee lepoa, kun energiaa saa ravinnosta hieman totuttua vähemmän. Myös treeneissä oma palautuminen on jo näin kolmen-neljän viikon jälkeen hidastunut samoin kuin treenipainot pienentyneet. Nyt viimeiset kaksi viikkoa lähinnä pumppailen lihaksiin verta.
Kiristely on sujunut kuitenkin hyvin: ensimmäisen viikon jälkeen oli nestettä poistunut kehosta ja ulkonäkö kohentunut. Nyt on jo rasvaprosenttiakin pienennetty. Paino ei kovasti putoa, mutta se onkin triviaa. Koko viiden viikon projektin jälkeen uskon olevani kaksi-kolme kiloa kevyempi. Olen myös tällä dietillä koeajanut Leaderin C 4 ja Hydrocut -rasvanpolttajia ja minuun tuotteet ainakin vaikuttavat. Tietenkään ei käy niin, että tästä nappi naamaan ja tonks olet Ms. Olympia, mutta selviä fyysisiä vaikutuksia olen huomannut.
Ma lähden juontokeikalle Puijon Maailmancuppiin ja se sekoittaa kiristämistä hieman, muttei mitenkään suista sitä raiteiltaan. Palaan reissusta keskiviikkona. Tämän jälkeen alkaa viimeisen kuuden päivän loppurutistus, jonka aikana ruokavalio on jo kovinkin spartalainen: kaikki on kellotettu ja laskettu. Energiat eivät edelleenkään putoa kovin alas ja ihania namejakin (herkkusuu kun olen) sinne kuuluu; mm. Whey + Minttu-Suklaa treenien yhteydessä: nams nams.
Toivotaan siis vain, että ke 17.3 mamma on sopivassa kondiksessa Elisen kuviin; aika jännää..
Käykäähän muuten ihailemassa tämän supermamman sivut ja aikasempia kuvauksia:
http://www.magnetphotography.com/
Kirstyvässä tunnelmassa,
-Eeva
Moikkis!
Haluan tässä taas kertoa, kuinka suuri merkitys ruokavaliolla on.
Minulla on asiakkaana kiireinen liikenainen, joka on vuoden alusta ehtinyt harrastamaan liikuntaa valitettavan vähän. Tuskin lainkaan.
Olemme kuitenkin vuoden alusta pureutuneet hänen ruokavalioonsa ja saaneet aivan uskomattomia tuloksia. Pienillä muutoksilla ja järkeistämisellä saa paljon aikaan: asiakkaallani on pudonnut rasvat 3 prosenttia, paino pari kiloa, mutta samalla lihasmassaa on tullut lisää 700 g. Siis käytännössä ilman liikuntaa!
Ja millään nälkäkuurilla ei asiakkaani todellakaan ole, vaan omien sanojensa mukaan hän saa elää juuri niin kuin haluaakin ja mm. hänelle rakas punaviinilasillinen illallisen kanssa ei ole ongelma.
Juuri näin! Elämästä kuuluu nauttia, ja mikäs kivempaa kuin nauttia samalla peilikuvastakin.
-Eeva
Tervetuloa shoppailemaan!!
-Eeva
Kohta pääset shoppaamaan kaikkenlaisia herkkuja ja tarpeellisia tuotteita täältäkin!
Teidän pyynnöstänne
Pääsin eilen todella pitkästä aikaa sparrailemaan. Vastustajaksi löytyi n. 195 cm ja 110 kg miehen mörskäle, joten lähtöasetelma oli taas kerran mielestäni sopiva.
Olen harrastanut kamppailulajeja jaksoittain 17 -vuotiaasta asti. Välillä ovat työt, ulkomaan komennukset jne. tehneet harjoitteluun pitkiäkin taukoja. Kuten esim. nyt; eilen treenailin kunnolla varmaan muutaman vuoden tauon jälkeen.
Ja se oli kamalaa. Ja kivaa.
Inhottavinta oli ehdottomasti se, kun joutuu huomaamaan kuinka vanha ja hidas sitä nykyään on. Reaktiokyky ja tekniikka ovat ehdottomasti kärsineet tauosta, mutta näinhän siinä aina käy: jos ei treenaa, niin taso huononee.
Toisaalta taas: jos treenaa, tulee paremmaksi. Tämä koskee tietenkin myös jokapäiväistä harjoittelua esim. kuntosalilla.
Kuitenkin eilisessä lajitreenissä oli mielenkiintoista huomata, kuinka oma mielikuva ei enää vastannut todellisuutta: mielessäni näin ja tiesin, että kun seuraavaksi teen näin, niin tapahtu tätä. Mutta ei: todellinen suoritus olikin sitten jotain muuta; kuin hidastetusta filmistä se mitä olin kuvitellut.
En myöskään ollut enää tottunut ottamaan lyöntejä ja potkuja vastaan, vaan ensimmäinen täydellinen yläkoukku ohimollani aiheutti kamalan järkytysreaktion; säikähdin.
Kahden tunnin hakkaamisen jälkeen oli keho kovin järkyttynyt ja uupunut. Lisänä vielä mukavia muistoja, jotka osittain voidaan selittää puutteellisella varustuksella:
Mutta ei niin kamalaa, ettei hyvääkin: toisaalta oli upeaa päästä verestämään vanhoja taitoja ja taas tuli ehdottomasti huomattua, kuinka mahtava laji mm. Thainyrkkeily on! Kaksi tuntia lensi siivillä ja koko kroppa, aivot mukaanlukien, joutui keskittymään treeniin intensiivisesti.
Päätimme, että laitamme varusteet kuntoon ja otamme tästä tavan: mikäs sen kivempaa kuin viettää viikosta muutava tunti hakattavana!
Eilen minulla oli kunnia emännöidä ihanat illalliskutsut..
Ilta oli hyvässä seurassa menestys ja samoin onnekseni myös ruoka. Ajattelin jakaa teille myös puuhaamani menu:n; minun tyyliini vähähiilihydraattinen, mutta ah, niin maistuva!
Rucolasalaattia sinihomejuustolla ja pecanpähkinöillä
Vihreitä papuja valkosipulilla
Höyrytettyjä vihanneksia
Bernaise -kastiketta
Possun paistia
Suklaamoussea
Tässä vähän tarkennuksia:
Rucolasalaatti
Ainekset leikataan suuhun sopiviksi paloiksi. Juusto ja pähkinä rouhitaan pieniksi. Sekoitetaan. Öljy ja basamico sekoitetaan kastikkeeksi.
Vihreät pavut
Keitä papuja reilu 10 min. Käytä papuja valkosipulivoisella, kuumalla pannulla.
Höyrytetyt kasvikset
Höyryttämällä kasviksista ei tule liian ylikypsiä, löllöjä vaan säilyvät ihanan rapeina. Höyrytän näitä suoraan jäisinä n. 15-25 min.
Possun uunifile
Yritän ostaa aina kaupasta marinoimatonta lihaa. Jos syystä tai toisesta joudun ostamaan marinoitua lihaa, kuten eilen, pesen marinaadin hanan alla pois. Itsemaustettu on aina parempi! Ja kunnon liha ei edes aina mausteita kaipaakaan.
Kaupan ohjeissa lukee usein, että lihaa tulisi kypsentää esim. 1,5h 150 asteisessa uunissa. Minä usein jopa tuplaan ajan. Näin, etenkin possusta ja kanasta, ei tule, luuloista huolimatta, kuivaa vaan mahtavan mehevää ja takuumureaa. Arkikäytössä heitän mm. juureksia lihojen kanssa uuniin mukaan, niin lihan nesteet marinoivat hienosti kasvikset. Nams nams.
Suklaamousse
Eilisen vaikein, mutta tietenkin ihanin ruoka. . Isot annokset neljälle.
Sulatin 50g tummaa suklaata ihan mikrossa. Sekoita joukkoon 2 keltuaista. Sekoitin itse vielä teelusikallisen raakasuklaajauhoa (raakasuklaan aineksia on minulla valmiiksi kaapissa, herkuttelimme sillä viimeksi mm. viime viikolla. Tästä pitää muistaa kirjoittaa myöhemmin lisää: maailman paras herkku 
). Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita vaahto suklaamassaan. Rouhin joukkoon vielä muutaman palan tummaa suklaata. Vatkaa n. 4dl kouhukermaa vaahdoksi ja makeuta vanilijalla sekä muutamalla palalla rouhittua valkosuklaata. Siirrä n. 1 dl vaahtoa syrjään koristelua varten. Kääntele varovasti kermavaahto ja suklaamassa keskenään. Laita tarjoiluastioihin. Päälle hieman kermavaahtoa ja rouhittua tms. (itse höyläsin juustohöylällä pieniä lastuja) tummaa suklaata. Anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti.
Hyvää oli!
Bon apetit!
Nyt onkin aivan loistava vuosi saada itsensä kymppikuntoon, vai mitä?
Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti liikkeelle ja olo on pirteä. Luntakin on vaikka muille jakaa ja sekös on huippua: ulkona on niin kaunista että, sekä talviurheilulajit nousevat taas mukavasti kutkuttelemaan mieltä.
Meikäläisellä on niin vähän vapaa-aikaa, että ihan en ole vielä kerennyt kaikkea himoitsemaani tekemään, mutta sunnuntaina päästiin rinteeseen. Viime talvena päätin yllytyshulluna koittaa lautailua ja ei ollut helppoa. Eikä ole vieläkään. Olen nyt ollut laudan päällä alle kymmenen kertaa ja jännää on!
Sunnuntaina kiinnitin vuoden tauon jälkeen laudan jalkoihini ja jäädyin Sappeen mäen päälle. Eikä kyseessä ollut liika pakkanen vaan täysi unohdus, että mitenkäs tätä pitikään ohjata. Jännittikin kovasti! No eihän siinä sitten muu auttanut, kuin uskaltautua mäkeä kohti; jos kerran vaahto-sammuttimetkin viipottaavat ohi Ettalan elkein. Ensimmäinen mäki meni taas lähinnä istumiseksi ja sykkeen tasaamiseksi. Alas tosin päästiin; painovomallakin tässä liene tehtävänsä. Ei muuta kuin hissijonoon. Siinä saa itsevarmuus olla kohdillaan, kun seisoskelet puolta nuorempien joukossa jonon tukkeena ja pyytelet hissipojalta apua, jotta mitenkäs tähän nyt mentiinkään.. Onneksi ylös sentään päästiin kaatumatta.
Toinen ja kolmas lasku oli jo hieman helpompia. Reidet tosin huusivat hallelujaa, kun yritin tietenkin voimalla ohjata lautaa: huippuratkaisu.. heh. Voin sanoa, että su:n lautailun ja eilisen (yllättäen todella surkealuistoisen) jalkatreenin jälkeen ovat reidet NIIN tukossa, että tunnit, jotka ohjaan tänä iltana pelottaa ihan aidosti. Ja paljon. Toisaalta juuri loppuvuodesta marisin, kuinka on vaikeaa saada reisille enää tehtyä niin yllättävää hermostotreeniä, että ne hapottuisivat kunnolla. Sitä saa mitä tilaa.
Parin tunnin rinteilyn jälkeen olin kyllä aivan puhki; autossa meinasi uni tulla.
Uuden oppiminen kannattaa kyllä; on se hienoa haastaa itsensä uudessa lajissa ja nöyrtymisen kautta huomata, että kait´ tässä vähän kehitytäänkin.
Nyt pitää vielä päästä hiihtämään perinteistä ja luistelmaan. Ainakin.
Hyvää ja raikasta alkanutta vuotta kaikille teille!
Toivottavasti nähdään pian!
-Eeva Eloveena
Rentouttavaa ja virkistävää joulua sekä uutta vuotta kaikille!
-Eeva
Hei!
Luennoin to 17.12 klo 17.00 Elixia Onkiniemessä aiheesta: Hyvinvointi ja liikunta osana jokapäiväistä elämää.
Tervetuloa kuuntelemaan!